Ensimmäiset 24 tuntia Tuloksella

Yllättävää miten vähän ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa jännittää, vaikka olen ollut vastaavassa tilanteessa edellisen kerran kuusi vuotta sitten. En ole kokenut työpaikan vaihtaja, mutta tähän olen valmistautunut hyvin. Olen käynyt kääntymässä toimistolla muutaman kerran ennen tätä varsinaista ensimmäistä työpäivää, joten osa ihmisistä on jo esitelty minulle.
Kaikki on silti uutta ja erilaista. Yrityksen koko, ihmisten määrä, toimintatavat, käytettävät järjestelmät ja koko yrityskulttuuri. Saan ensimmäisenä päivän kasan tunnuksia ja salasanoja lukuisiin uusiin järjestelmiin ja yritän muodostaa jonkinlaista käsitystä siitä mihin näitä kaikkia järjestelmiä käytetään.
Törmään ensimmäiseen kulttuurishokkiin: täällä ei juuri sähköpostia lähetellä. Sähköpostia käytetään vain asiakasviestintään.
Ihmiset vaikuttavat mukavilta, helposti lähestyttäviltä ja mutkattomilta tyypeiltä. Kaikki on esitelty minulle, mutta en muista kenenkään nimiä. Tämä ärsyttää minua ja päätän, että ensimmäisen viikon jälkeen muistan kaikkien nimet. Pidän Tuloksen asiantuntija kuvagalleriaa auki, että voin aina keskustelun päätteeksi käydä katsomassa kenen kanssa juuri juttelin. Pänttään nimiä ja yritän muodostaa itselleni muistisääntöjä. Hanna, Rolf, Mikko, Risto….
Saan ensimmäisten päivien aikana perehdytystä eri tiimien toimintaan ja huomaan olevani innoissani siitä, miten vähän monesta asiasta tiedän! En tiedä juuri mitään hienompaa kuin uuden oppiminen, joten olen todella lapsellisen innostunut siitä miten paljon voin täällä oppia. Olen vaikuttunut ihmisten ammattitaidosta.
Kaikki vieras uudessa ympäristössä kiinnittää huomioni. Toisena päivänä uskaltaudun keittiöön ja minulle pistää silmään yrityksen varsin runsas virvoke- ja välipalakulttuuri.
Kahvinkeittimiä on viisi erilaista. On kolme erilaista Moccamasteria, espressokeitin ja joku hienon näköinen kone, mihin en uskalla edes vielä koskea. Reilun 30 hengen yritykseen tämä on mielestäni aika paljon.
Kahvikaapissa on useita kahvi- ja teelaatuja ja jääkaappi pursuaa erilaisia kylmiä juomia. Sitten on karkkikaappi. Firma täyttää sen erilaisilla karkeilla ja välipaloilla. Kaapissa on herkkuja moneen makuun. On hedelmäkarkkia, salmiakkia, suklaata montaa eri laatua ja terveellisimmistä välipaloista pitäville pähkinöitä, välipalapatukoita, hedelmiä jne… Varsinainen runsauden kehto! Kaikkien välipalatoiveet on selvästikin kuultu.
Karkkikaappiin tuijottaesani mietin toiveikkaana, että kuvastaakohan tämä yrityksen arvoja muutenkin? Työntekijät nähdään yksilöinä, joiden toiveet kuullaan ja niihin pyritään vastaamaan. Kaikille ei tyrkytetä salmiakkia, vaan jos tumma chilisuklaa miellyttää enemmän niin sitä järjestetään. Se onko asia todellisuudessa näin, selvinnee minulle tulevien viikkojen aikana, mutta tässä kohtaa olen toiveikas.
Äkkivilkaisulla vaikuttaa siis siltä, että yksilöllisyys on tässä yrityksessä arvossa. Käsitykseni vahvistuu, kun seuraan kollegoideni yksilöllisiä työrytmejä ja tapoja. Yksi tulee aamulla kukonlaulun aikaan ja toinen vasta lähempänä puolta päivää.
Minulle kerrotaan, että työnteko oman luontaisen rytmin mukaan on sallittua. Yksi tekee töitä toimiston sohvalla, toinen kotona Tallinnassa ja kolmas perinteisesti toimistolla.
Ensimmäisten työpäivien jälkeen minulle jää tunne, että täällä työnteon tavalla, ajalla tai paikalla ei ole mitään väliä. Ketään ei kiinnosta, miten tai missä työsi teet, vaan ainoa asia, joka ratkaisee on yrityksen nimen mukaisesti tulos. Tulos ratkaisee.
 

Laita verkkoliiketoimintasi kasvuun

Varaa nyt tehokas lietsontasessio